COLLIEN TERVEYS JA SAIRAUDET

Collie kuuluu PEVISA-rotuihin. PEVISA = Perinnöllisten Vikojen ja Sairauksien Vastustamisohjelma. Jalostuscollieiden lonkat tulee kuvata ja silmät peilata ennen jalostuskäyttöä. Myös tavallisten kotikoirien lonkat olisi erittäin suotavaa kuvata jotta saadaan rodusta ja sen tilasta lisää luotettavaa tietoa. Lonkat suositellaan kuvattavaksi 1,5-2 vuoden iässä. Virallinen ikäraja on 1 vuotta. Kuvausta varten koira rauhoitetaan. Silmäpeilaus suositellaan tehtäväksi sekä pennuille (n.6vko) että aikuisille. Silmäpeilauksen saa tehdä vain siihen luvat saanut eläinlääkäri. Lueteltujen sairauksien lisäksi collieilla voi olla myös muita sairauksia, aivan kuten kaikissa muissakin roduissa, mutta tässä käsitellään nämä oleellisimmat sairaudet

Lonkkaniveldysplasia eli lonkkanivelen kasvuhäiriö on yleinen ongelma kaikissa roduissa. Lonkkaniveldysplasia on perinnöllinen, mutta sen periytyminen on monimutkaista. Myös ympäristötekijät vaikuttavat. Pelkällä huonolla hoidolla tuskin koira sairastuu, mutta kun koiralla on lisäksi huonot geenit, on sairastumisessa selvästi suurempi riski.

Lonkkien röntgenkuvat ottaa eläinlääkäri ja lähettää ne vielä kennelliittoon virallisen loppulausunnon saamiseksi. Lonkkatulos voi olla asteikolla A-E, joista Aja B katsotaan terveiksi. C-lonkkaista koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen kuin erittäin painavista perusteista. Lonkkakuvista katsotaan mm. lonkkamaljojen syvyyttä ja löysyyttä.

Kirjaimellisesta tuloksesta huolimatta koira voi olla oireeton vanhoillekin päiville asti. Vaivoja välttääkseen kannattaa kuitenkin ruokkia koira hyvällä ruualla, pitää hyvää huolta lihaksista ja fyysisestä kunnosta ja ehdottomasti välttää koiran ylipainoa. Myös tolkuton koiran hyppyyttäminen on huono asia.

Tilastollisesti collien lonkat ovat melko hyvät. Suomessa kuvattujen kaikkien rotujen keskimääräinen dysplasiaprosentti vuosina 1992–1995 oli 36. Pitkäkarvaisen collien prosentti oli tuossa kartoituksessa 16,6 % ja lyhytkarvaisen 2,3 %, jotka ovat siis varsin hyviä saavutuksia.

CEA eli Collie Eye Anomaly on yleisnimitys kaikilla colliesukuisilla tavattavalla silmäsairaudelle. Sairaus on erittäin yleinen ja on esitetty arvioita siitä, että kaikki Suomen colliet olisivat sairauden kantajia. Sairaus on resessiivisesti periytyvä; sairailla terveitä jälkeläisiä ja terveillä sairaita. Sairaus on kuitenkin onneksi koiran kannalta vain harvoin vakava. Kennelliitto suosittaa, että kaikkien pentujen silmät tulee tutkia (=silmäpeilata) 6-10 viikon iässä. Käytännössä 6-7 viikkoa on paras aika, koska joillakin sairaus peittyy hyvin nopeasti. Silmätarkastuksen voi tehdä ainoastaan hyväksytty silmälääkäri, kaikilla eläinlääkäreillä ei tätä hyväksyntää automaattisesti ole. CEA:sta tunnetaan eri vaikeusasteita: CRD, joka on lievin, COLOBOMA, ABLAATIO ja silmänsisäiset verenvuodot, jotka ovat kaikkein vakavin aste.

CRD =Chorioretinal dysplasia eli CH=Choroidal hypoplasia eli suonikalvon vajaakehitys. Molempia nimityksiä käytetään, CRD ehkä kaikkein yleisimmin puhekielessä. CRD on siis CEA:n lievin muoto. Juuri tämän lievimmän muodon vuoksi jo pikkupennut tulee silmäpeilata, koska CRD voi peittyä = pigmentoitua jo ihan muutamien viikkojen ikäisellä pennulla. Tällaisia koiria kutsutaan nimellä ”Go Normal”. CRD ei vaikuta koiran näkökykyyn. Suoni- ja verkkokalvossa on alueita, joista puuttuu ”rakennusainesta”. CRD koiraa voi käyttää jalostukseen, mutta tällöin sen puoliso on suositellaan valittavaksi pentu- ja aikuisterveistä koirista. Tällöinkin kasvattaja ottaa vastuun tekemästään yhdistelmästä, toki on mainittava että CEA-vapaita collieita ei juuri Suomessa ole.

COLOBOMA = kuoppa tai reikä näköhermon päässä. Colobomakaan ei yleensä vaikuta koiran näkökykyyn ellei kuoppa/reikä ole ylettömän suuri. Todennäköisesti koira näkee näkökentässään hämärän pisteen. Joskus näkee Coloboma-koiraa käytettävän jalostukseen, mutta tällöin tulee olla erittäin painavat perusteet. Koiran tulisi olla häikäisevän hyvä muilta osin. Jalostus tällaisella koiralla on SUURI riski.

ABLAATIO = verkkokalvon irtauma. Verkkokalvo on joko osin tai kokonaan irtautunut. Verkkokalvon irrottua silmästä tulee sokea ja näin käy useassa tapauksessa. Onneksi ablaatiot ovat kuitenkin melko harvinaisia. Ablaatio on ainut ilmenemismuodoista, joissa saattaa tapahtua tilan huononemista.

Silmän sisäiset verenvuodot voivat aiheutua vakavasta ablaatiosta. Tila on koiralle kivulias, koska silmänpaineet nousevat. Verenvuodoista voi osittain toipua, mutta vaiva on herkästi uusiutuva.

Haiman vajaatoiminta on collieilla onneksi harvinaista, alle 1 %:lla kannasta esiintyy haiman vajaatoimintaa. Sairaus puhkeaa yleensä 1-3 vuotiaana, eikä sitä voida etukäteen ennustaa. Vajaatoiminta on polygeenisesti periytyvä, tarkoittaen että perintötekijöiden lisäksi myös ympäristötekijät vaikuttavat sairauden puhkeamiseen. Sairaus voidaan todeta yksinkertaisella verikokeella.

Haiman vajaatoiminnan oireisiin kuuluu koiran laihtuminen, nälkäinen koira /suoliston kurniminen, tahmeat, ryynimäinen, harmaa tai keltainen uloste, ripulia. Ulosteessa voi olla seassa myös sulamatonta ruokaa. Lisäksi voi olla oksentelua ja iho-oireita. Oireiden voimakkuus vaihtelee.

Hoitona voidaan käyttää joko pakastettua, raakaa sian haimaa tai jauhemaista haimaentsyymiä. Lisäksi koira tarvitsee säännöllisesti B12-vitamiinipistoksia ja suoliston bakteerikasvun hillitsemiseksi kerran-pari vuodessa antibioottikuurin.

Suomen Collieyhdistykseen on perustettu oma haimatoimikunta. Haimatyöryhmä kerää tiedot sairastuneista koirista ja julkaisee tiedot CollieSanomissa.