AMERIKKALAINEN COLLIE

Amerikkalainen soopeli uros on jotain aivan järisyttävän upeaa! Omien collieideni sukutauluja tutkimalla voi huomata että amerikkalaiset colliet ovat hyvin lähellä sydäntäni. Suurena maana Amerikasta löytyy toki monenmoista, niinpä nostan esiin erityisesti Tartanside Colliet (http://www.tartanside.com/), joissa kaikissa on Sitä Jotakin. Ei vain siksi, että Tartansiden collieita löytyy omienkin koirien takaa vaan koluttuani läpi suuren määrän amerikkalaisten kasvattajien sivuja huomaan edelleen pitäväni näitä collieita kaikkein upeimpina. Toki muitakin varsin komeita collieita on olemassa. Pitkäkarvainen collie englanniksi on rough collie ja lyhytkarvainen smooth collie.


Ch. Twin Oaks High Plains Difter
Kennel Devinwood/USA
*Kuvaan on lupa!

Miten amerikkalainen collie eroaa muista suomalaisista? Suomalaiset colliethan ovat pääsääntöisesti englantilaista linjaa. Skandinaavien maista ja Saksasta on tullut sekaan paljon uutta, tuoretta verta geenipoolia laajentamaan. Nykyään Suomessa on jo paljonkin amerikanlinjaisia koiria. Muun muassa Snowpaw-kennel kasvattaa amerikanlinjaisia collieita. Puhutaan amerikanlinjaisista koirista eikä amerikkalaisista, koska Suomessa täysverisiä amerikkalaisia on vasta muutama. Amerikkalainen collie eli tuttavallisemmin jenkki on luustoltaan paljon vahvempi ja koko on hieman suurempi. Urokset 61-66cm ja 27-31kg sekä nartut 56-61cm ja paino 22-29kg. Jenkkinarttu on siis keskimäärin meidän uroksemme kokoinen. Turkki on usein muhkean tuuhea, mutta karvan pituus on keskivertoa lyhyempi. Pään mittasuhteissa on eroa ja korvien asento hieman erilainen. Korvien kärkien tulee olla ¼ osa taittuneet, kun briteillä sen tulee olla 1/3. Amerikassa korvat ”hoidetaan” voimakkaammin sopivaan asentoon. Amerikkalaiset myös trimmaavat enemmän ja esimerkiksi korvakarvat trimmataan hyvin lyhyiksi. Näin ilme muuttuu aavistuksen kovemmaksi. Amerikkalaisen rotumääritelmän mukaan collien tulee kantaa päätään klo 11 asennossa, joka on hieman pystympi meidän tottumaamme asentoon. Kuten kaikissa linjoissa, myös amerikkalaisissa näkee puutteita. Pidän jenkin astetta jykevämmästä päästä, mutta jonkin verran näkee liian raskaita päitä. Myös polvikulmauksissa on toivomisen varaa. Suorilla polvilla saadaan näyttävät liikkeet, mutta liikkeen teho on puutteellista.

Minulla on mielikuva, että amerikkalaiset ihmiset harrastavat suomalaisia enemmän. Osa harrastaa toki näyttelyitä – tosissaan, mutta myös muita harrastuksia tottelevaisuudesta paimennukseen. Paimennus tuntuukin olevan kova sana!

Amerikkalainen rotumääritelmä(engl.)